Pähkinänkuoria ja vapaaehtoisuutta

Lähes 6kk on nyt kulunut siitä, kun saavuin Kroatiaan. Puoli vuotta, hankala käsittää koko ajatusta kun aika kuluu niin eri tahtiin kuin Suomessa.

Blogikirjoituksistakin on ollut liian kauan taukoa, joten kirjoitan jonkinnäköisen tiivistelmän mitä kaikkea on ehtinyt tapahtumaan..

Viime kuukaudet pähkinänkuoressa:

EVS on-arrival koulutuksen porukka

Marraskuussa suurin tapahtuma oli EVS-vapaaehtoisten on-arrival koulutus. Koulutuksesta tarttui mukaan paljon tietoa, ajatuksia ja uusia ystäviä. Koulutuksessa myös ymmärsi, kuinka erilaisia projekteja toteutetaan ja kuinka monenlaisiin hommiin on mahdollisuus lähteä jos niin päättää.

Marraskuu ja syksy noin muutoinkin oli hyvin paljon talveen valmistautumista: puutarhojen sadonkorjuuta ja siivoamista, polttopuiden pilkkomista, tavaroiden varastointia sisärakennuksiin ja katoksiin sekä tietysti karhujen lihottamista talviunta varten.

Kuterevon vapaaehtoiset ja vapaaehtoisryhmä Otocacista

Joulukuussa olikin jo enemmän aktiviteetteja. Joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna toisen EVS-projektin vapaaehtoiset tulivat vierailulle ja auttoivat myöskin yhden illan kestäneessä projektissa, joka alkoi suurinpiirtein sadalla kilolla tuoretta kaalia ja päättyi kahteen suureen tynnyriin hapankaalia.

5.12. oli kansainvälinen vapaaehtoisuuden päivä. Järjestimme paikallisten lukiolaisten aloittaman vapaaehtoisryhmän kanssa työpajoja lähimmän kaupungin kirjastolla ja lukiolla liittyen vapaaehtoisuuteen, ja päivä kului varsin nopeasti ja oppilaat osallistuivat täydellä panoksella.

                                                                                 

Iloinen Azat leipomassa keksejä

Joulu kului meillä keksejä leipoessa, ja niiden viemistä paikallisille ihmisille
joiden luona vierailimme. Yritimme vierailla mahdollisimman monen ihmisen luona,
mutta aikaavieväähän se on kun ihmiset ovat niin vieraanavaraisia 

eivätkä päästä menemään ennen kuin olet syönyt tarpeeksi kakkuja ;)

Uusi vuosi aloitettiin mielenkiintoisissa merkeissä. Yhdistimme venäläisen ja espanjalaisen perinteen haasteeksi: vuoden 2012 viimeisellä minuutilla kirjoitimme toiveet vuodelle 2013, potlimme ne ja joimme skumpan kanssa, ja 2013 ensimmäisellä minuutilla yritimme syödä 12 viinirypälettä (5 sekuntia per yksi rypäle, ei muuten ole yhtä helppoa kuin miltä kuulostaa!). Lopputuloksena se, ettei kukaan muu onnistu kuin meidän espanjalainen Marco, joka meinasi tukehtua nieltyään rypäleet liian nopeasti. Ens kerralla ehkä pienempiä rypäleitä, pomo oli ostanut meille isoimpia mitä kaupasta löytyy (koska ne on kuulemma parhaita)...

Pyöräretki Istriassa (7.1.2013)

Tammikun toisella viikolla pidin ensimmäistä kertaa viikonloppua     pidemmän loman. Lähdin Bujeen toisen EVS-projektin vapaaehtoisten luo vierailulle viikoksi. Buje on Istriassa, eli läntisessä osassa Kroatiaa lähellä Italian rajaa, 13km Välimerestä. En muuten koskaan ennen ole lähtenyt pyöräretkelle tammikuussa, ja tullut siihen tulokseen että huppari on liian lämmin vaate.

Vapaaehtoistiimimme (Dominik Saksasta,
Azat Venäjältä, Wendy, Alice ja Amelie Ranskasta,
Marco Espanjasta, Kristine Latviasta ja minä)

Tammikuu Kuterevossa on kulunut lunta lapioidessa ja sisähommissa. Viikon ajan joka päivä satoi 15-20cm lunta, joten ei tarvinnut miettiä että mitähän tässä tekisi, etenkin kun oman pihamme lisäksi autamme naapureita lumen lapioinnissa. Naapuritkaan eivät jätä kiitosta vaille. Naapurit joita autamme ovat yksinäisiä mummoja, ja ovat aina enemmän kuin hyvillään ja heti yrittävät tarjota kahvia ja kakkuja kun autamme tai käymme muuten vaan vierailulla. Kyseiset hetket ovat myöskin hyviä mahdollisuuksia oppia lisää paikallista kieltä.

Nyt loppukuusta on ollut vähän hillitympää tuo lumen sataminen, mutta ei se vielä ole minnekään katoamassa. Lapioinnin ohessa olemme aloittaneet kevään ja kesän suunnittelun ja tehneet käsitöitä. Niin ja kävimme lähimmän kaupungin pormestarin luona! Esittelimme itsemme, kerroimme mitä olemme tehneet ja mitä on suunnitelmissa ja kiinnostuneelta pormestari vaikutti.





Kun nyt mietin mitä kaikkea onkaan ehtinyt puolessa vuodessa näkemään, kokemaan, tuntemaan, oppimaan.. Mahdoton sitä on kuvailla. Niin paljon kaikkea, tietenkään elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista ollut, tietysti joskus tulee ongelmiakin vastaan. Ne kuuluvat asiaan ja niistä huolimatta olen nauttinut täälläolosta enemmän kuin osaan sanoa. Täällä on ehtinyt tapaamaan niin paljon mielenkiintoisia ja inspiroivia ihmisiä, ehtinyt oppia heiltä ja heidän kanssaan, kokemaan ja jakamaan kokemuksia... En kadu hetkeäkään päätöstä lähteä vapaaehtoiseksi ulkomaille. 

Kevään lähestyminen tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että on aloitettava kesän jälkeisen elämän suunnittelu. Tilanne ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin voisi kuvitella, sillä kesän jälkeen en ole lähdössä Kroatiasta yksin (äiti ei hätää, en ole raskaana). Syksyllä löytynyt poikaystävä on nyt osa tulevaisuuden suunnitelmia, joten kyseisiä suunnitelmia yritetään yhdessä ruukata, yllättävän hyvässä sovussa. Kovin sillä ainakin toistaiseksi olisi intoa lähteä Suomeen, mutta lisää suunnitelmista kunhan jotain varmaa tiedetään... :)

Elina Suomesta ja Dawid Puolasta :)