perjantai 17. elokuuta 2012

Ensimmäiset kuulumiset määränpäästä


Nyt on 9 päivää kulunut Kroatiassa, kauniissa Kuterevon kylässä. Kerrottakoon nyt lyhyehkösti, mitä kaikkea on ehtinyt jo tapahtua ja muutama sana myös tästä paikasta..

Matka Kroatiaan alkoi aikaisin keskiviikkoaamuna 8.8. Ensin lento Helsinki-Vantaan lentokentältä Kööpenhaminaan ja muutaman tunnin odottelun jälkeen lento Zagrebiin. Zagrebista matkustin bussilla Otočaciin, joka on lähin kaupunki. Otočacista minut haettiin autolla, ja saavuin Kuterevoon kahdeksan aikaan illalla (paikallista aikaa). Ihmiset ottivat minut ystävällisesti vastaan, mutta matkaväsymys vei nopeasti voiton. Minut vietiin majapaikkaani, erään iäkkään pariskunnan taloon. Pave ja Ankiča ovat erittäin mukavia, mutta eivät puhu sanaakaan englantia. Kommunikointi toimii silti yllättävän hyvin muutamalla kroatialaisella sanalla ja elekielellä.
Ensimmäinen aamu oli mielenkiintoinen, ikkunan alla oli naapurin lampaita laiduntamassa ja matkalla postajaan (vapaaehtoisten keskukseen, jossa vietämme suuren osan ajasta) saksalainen ryhmä pyysi minut syömään aamupalaa heidän kanssaan. Itseasiassa tämän jälkeen olenkin vieraillut heidän luonaan lähes joka ilta juttelemassa. Torstai meni lähinnä tutustuessa ihmisiin ja ympäristöön, töitä pääsin tekemään vasta perjantaina.


Kuterevo sijaitsee vuorten välisessä laaksossa, ja on täynnä peltoja, metsää, vuoria, kauniita taloja, hedelmäpuita ja mukavia ihmisiä. Ihmiset elävät täällä perinteiseen tapaan ja kunnioittaen luontoa. Jotkut ihmiset jopa elävät ilman sähköä, esimerkiksi eräs puuseppä, jonka luona vierailimme viime viikolla.



Mlada Gora ja Mladi Dol

Tässä postajan vieressä ovat karhusuojan nuorimmaiset, noin 2,5 vuotiaat Mladi Dol ja Mlada Gora. Aamupalaa syödessä on mukava katsella karhujen puuhia. Sinänsä harmi, että päivisin vieraat eivät välttämättä näe karhuja, koska ne nukkuvat varjossa kun on liian kuuma, mutta toisaalta ei minua harmita se, että karhut nukkuvat sen aikaa kun me teemme töitä. Ylempänä kylässä (noin 300 metrin päässä) on vielä kaksi aitausta, joissa on yhteensä kuusi aikuista karhua.

Tekemistä riittää ja koko ajan tapahtuu jotakin, sesonkiajan takia on paljon vieraita ja muutkin työtehtavat odottavat tekijöitään. Työnkuvaan on kuulunut mm. kasvien ja oksien kerääminen metsästä karhujen ruoaksi, karhujen ruokkiminen, polkujen kunnostaminen ja kielen opiskelu. Joskus työ on fyysisesti rankkaa, mutta kiirettä ei onneksi ole ja työporukka on loistava. Pääsin osaksi ryhmää parissa päivässä ja ystävällisen vastaanoton takia tuntuukin, että olisin ollut täällä vähintäänkin koko kesän. Postajassa tosiaan tulee vietettyä suuri osa ajasta, sillä täällä tehdään yhdessä ruokaa, syodään, pelataan pelejä ja ylipäätään vietetään aikaa yhdessä. Aika kuluu nopeasti ja nautin täälläolosta erittäin paljon.

Kansallisuuksista täällä on edustettuna tällä hetkellä ainakin Ranska, Belgia, Saksa, Puola, Liettua. Latvia, Espanja, Kosovo, Serbia ja tietysti Suomi sekä Kroatia. Ihmisiä tulee ja menee, jotkut vapaaehtoiset viipyvät pari päivää, toiset pari viikkoa, ja pitkäaikaisimmat (kuten minä) kokonaisen vuoden. Tällä hetkellä täällä on yli 30 vapaaehtoista, ryhmä balkanilta, ryhmä espanjasta ja loput yksittäisiä vapaaehtoisia kuka mistäkin. Viime viikko kuluin ranskalaisten ja belgialaisten partiolaisten kanssa, he lähtivät maanantaina ja tilalle tuli espanjalaisia partiolaisia.

Sunnuntaina pääsimme käymään ranskalaisen ryhmän kanssa Plitvice-järvillä. Plitvička jezera on Kroatian suurin kansallispuisto, ja sen mukaisesti siellä oli myös turisteja. Suuresta väkijoukosta huolimatta nautin maisemista täysin siemauksin ja ainut asia joka siellä oikeastaan harmitti, oli se että siellä ei saanut uida ja päivä oli kuuma ja vesi kutsuvaa. Vesiputouksia, turkooseja järviä ja vesi oli niin kirjasta, että kalatkin oli helppo nähdä.




Pakollinen turistikuva ison vesiputouksen luona
 Päivät kuluvat nopeasti, mutta kielenopiskelu on vielä melko hidasta. Aloitin opiskelun nyt Kristinen ja Helenan kanssa, jotka ovat opiskelleet kroatiaa jo pari kuukautta ja on aika hankalaa hypätä tuosta noin vaan mukaan, mutta kyllä minä koko ajan jotain pientä opin. Englantia käytetään tietysti yhteisenä kielenä, mutta iltaisin opetellaan toistemme kielillä hauskoja sanoja ja sanontoja. Suomea täällä osataan nyt sen verran, että edistyneimmät osaavat sanoa "hyvää yötä", "mitähä" ja "jepajee".

PS: Kuunnellaan täällä postajassa paljon musiikkia, ja on tietysti minullekin mukava kuunnella täällä suomalaista musiikkia. Kenties vielä hauskempaa on kuulla että joku kohta hyräilee suomalaista kappaletta.