Vapaaehtoistyöskentelyä

Alle 2 viikkoa sen jälkeen kun saavuin tanne Kuterevoon, sain vastuualueekseni suurimman osan eläimistä. Tällä hetkellä se tarkoittaa kolmea koiraa, neljää kissaa, kahta karhua ja lintulaumaa joka pitaa sisällään kanoja, ankkoja ja hanhia. Joka aamu heraan aikaisin avaamaan kanalan oven ja ruokkimaan eläimet, ja nautin tästä tehtävästä erittäin paljon.

Ensimmäisen kuukauden aikana sain myöskin belgialaisryhmän koordinoitavakseni. Aivan upea ryhmä, kovia tekemaan töitä ja mukavia ihmisiä. He viipyivät ilonani kolme viikkoa, ja sen jälkeen täällä onkin ollut varsin tyhjää, koska se olivat kesän viimeinen, eli yhdeksästoista ryhmä.







Viime viikot on tehty töitä puutarhoissa ja karhujen aitauksissa (ei sentään samaan aikaan kun karhut ovat siellä). Karhujen aitauksia on pitänyt vähän ehostaa, ja yksi uima-allas korjata. Käytännössä meille vapaaehtoisille tämä on tarkoittanut paljon kivien ja betonin kuljettelua, kun paikalliset ammattilaiset ovat tehneet haastavammat osuudet. Puutarhat ovat olleet tämän viikon projekti, sillä kaikki täytyy kerätä ennen lokakuun ensimmäistä päivää. Täällä Kuterevossa on hieman outo perinne päästää eläimet (lampaat, lehmät, vuohet...) vapaaksi lokakuun ensimmäisenä päivänä, ja käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos et ole siihen mennessä kerännyt satoasi, ei sinun tarvitse myöhemminkään vaivautua sitä tekemään kun eläimet tekevat sen puolestasi.
Täällä meillä on myös paljon hedelmäpuita, lähinna luumupuita, joten luumujakin löytyy aina varsin kiitettävät määrät..

Hedelmiä saatiin myös lahjoituksena eräänä sunnuntaina varsin kiitettävä määrä, kuorma-autollinen meloneita piristää jokaisen päivää.. Etenkin jos kerrankin pistät valkoisen paidan päälle, ajatellen etta nythän on sunnuntai eli viikon ainoa vapaapäivä! Lopputuloksena satoja kiloja meloneita ja vaatteet varsin kauniisti marinoituina osittain mätien meloneiden mehussa.  Ruokalahjoituksia saadaan varsin usein, muttei sentään ihan tuossa mittakaavassa (lukuunottamatta viime viikkoa, jolloin saatiin rekallinen maissia..). Ihmiset ja kaupat lahjoittavat ylimääräistä ja osittain pilaantunutta ruokaa meidän karhuille, ja niiden seassa olevat tuoreet vihannekset ja hedelmät katoavatkin sitten yleensä vapaaehtoisten suihin.

Joskus sitten on päiviä, jolloin ei ole oikeastaan tekemistä, tai esimerkiksi olisi tekemistä mutta sade estää tiettyjen töiden tekemisen. Lopuksi kuvia eräästä tällaisesta päivästä,
jolloin muutama pitka-aikaisvapaaehtoinen ja belgialaisryhmä maalasivat koko päivän kaulakoruja meidän matkamuistomyymälään...