Esittäytyminen

Hei!

Ennen muita löpinöitä, haluan aloittaa blogini esittelemällä ensin itseni, ja blogini aiheen, joten tästä lähtee...

Kuka olen?

Minä olen Elina Hirvonen.
Kuva varmaan selittää, miksi minua sanotaan myös takkutukaksi. Ylioppilaskuvassa on vielä varsin komeat takut(/rastat), nyt on enää jäljellä kymmenkunta niskassa.

Valmistuin ylioppilaaksi Kuopion Yhteiskoulun Musiikkilukiosta keväällä 2012, ja 8.8.2012 olen lähdössä Kroatiaan vapaaehtoistöihin. Kroatiassa, kylässä nimeltä Kuterevo, olisi tarkoitus viettää täydet 12 kuukautta ja palata sitten Suomeen opiskelemaan ja etsimään suuntaa elämälle.

Olen viidestä tyttärestä nuorimmainen, ja neljän isosiskon ansiosta olen oppinut katsomaan maailmaa useammasta näkökulmasta ja huomaamaan, ettei mikään ole mustavalkoista.
Vaikka perheessä ei voi olla törmäämättä konflikteihin, on se minulle suuri voimavara ja inspiraation lähde.

Omaan myönteisen elämänasenteen ja olenkin oppinut elämään elämääni vuosi vuodelta rennommin, murehtimatta turhaan pienistä asioista. Olen oman tieni kulkija, ja sille päälle sattuessa vieläpä varsinainen jukuripää. Siitä huolimatta ajattelen, että jokainen ihminen on uusi mahdollisuus, täynnä potentiaalia ja tutustumisen arvoinen. Koskaan ei elämässä muutenkaan tiedä mihin törmää ja minne tie johtaa, mutta parasta on olla pelkäämättä uusia mahdollisuuksia ja ottaa vastaan, mitä maailma tarjoaa.

Harrastan musiikkia, esimerkiksi soittaen pianoa ja laulaen. Yritän opetella soittamaan uusia instrumentteja, tällä hetkellä työn alla huuliharppu. Olen myös hurahtanut jo kauan sitten käsitöihin. Työstän lähinnä lankoja, niin villaisia kuin myös metallisia. Neulomisen ja virkkaamisen ohella teen myös koruja, erilaisia materiaaleja ja tekniikoita käyttäen. Alla pari esimerkkiä: hopealangasta ja lasihelmistä tehdyt rintakoru ja korvakorut.

Päätin perustaa blogin ennen lähtöä, että voisin sitten päivitellä kuulumisia ja tapahtumia vuoden aikana muidenkin näkyville. Päätin myös ryhtyä pitämään päiväkirjaa, ja nyt kun on tämä blogi pystyssä niin tänään on ilmeisesti pakko ottaa kynä kauniiseen käteen ja tuottaa tekstiä myös paperille.

Sananen siitä, minne olen lähdössä... 

Ensinnäkin Kroatia sijaitsee Etelä-Euroopassa, rajanaapureita ovat Slovenia, Unkari, Serbia, Montenegro, Bosnia ja Hertsegovina sekä Adrianmeren vastakkaisella puolella Italia. Ihan vaan jos joku ei vielä tiennyt.

Kuterevo on alle 700 ihmisen kylä, joka sijaitsee Likan alueella Velebitin vuoristossa. Lähin kaupunki (Otočac) on 15 kilometrin päässä.

Alemmassa kartassa on Kuterevo merkattu punaisella pisteellä.

Vapaaehtoistöitä tulen tekemään järjestölle nimeltä Velebit association Kuterevo, kroatiaksi Velebitska udruga Kuterevo (lyhenne VUK on muuten myös kroatiaa ja tarkoittaa sutta).
Järjestön toiminnassa keskipisteessä ovat karhut. Miksi? Karhujen suojelemisen kautta voidaan samalla suojella muitakin eläimiä ja kasveja, sekä etenkin niiden elinympäristöjä. Muita teemoja ovat esimerkiksi kestävyys paikallisessa vuoristoyhteisössä sekä kulttuuriperinnön säilyttäminen.
Järjestöstä ja vapaaehtoisten toiminnasta voi lukea lisää esimerkiksi täältä tai täältä.








Aion kuljettaa lukijani mukanani matkalle Kroatiaan, ja minne ikinä siellä päädynkään.
En pahastu ollenkaan kommenteista, ja vastailenkin niihin mielelläni!


Alla vielä maisema Velebitin vuoristosta: